Ilokseni sain huomata, että Bemböleen on nousemassa uusia hienoja paritaloja Oittaan lenkkipolun läheisyyteen. Tästä tuli mieleen kirjoittaa pari sanaa asuntojen rakentamisesta Espoossa.

Pääkaupunkiseudun väestö tulee kasvamaan seuraavan 10 – 20 vuoden aikana 100 000 – 200 000 asukkaalla. Osa kasvusta tulee Suomen sisäisestä muutosta, osa ulkomailta muutosta ja osa pääkaupunkiseudulla syntyvistä uusista kansalaisista. Pääkaupunkiseudulle muuttaa koko ajan nuorta väkeä, siis juuri sitä, joka on lisääntymisen kannalta otollisessa iässä.

On kuntapolitiikan kannalta keskeinen kysymys, miten tämän kasvavan väestön asuminen järjestetään? Rakennetaanko lisää asuntoja vai annetaanko kasvun mennä kehyskuntiin. Jälkimmäinen vaihtoehto tarkoittaisi yhä useampia autoja ruuhka-aikaan sisääntuloteille. Se tarkoittaisi yhä korkeampia asuntojen hintoja metropolialueella, joka on kymmenien tuhansien pienipalkkaisten työntekijöiden työpaikka. Miten asuisivat sairaanhoitajat, poliisit, tarjoilijat, kokit ja siivoojat, jos asuntojen hinnat vielä tästä merkittävästi nousevat? Olisiko 100 km työmatka arkea 2030?

Mielestäni pääkaupunkiseudun kuntien velvollisuus on toimia voimakkaasti sen puolesta, että kaikille on hyvä asunto tarjota myös 2030. Meillä Espoossa on tilaa uusille asunnoille. Asemien seutuja on syytä tiivistää. Tehdään niistä pieniä kaupunkikeskuksia, joissa on hyvät palvelut. Kauempaakin löytyy tilaa. Rivi- ja omakotitaloja mahtuu vielä hyvin Espooseen. Kaupunkirakenteen tiivistyminen tuo meille mahdollisuuden parantaa kuntalaisten palveluita. Rakennetaan puistoistamme sellaisia, että helsinkiläiset ovat kateellisia!