Viime kesä oli hieno pyöräilykesä. Jo vuosi pari sitten minua alkoi pitkästyttää pyörälenkit Kirkkonummella ja Siuntiossa. Piti keksiä jotain uutta. Siispä nousi ajatus, että voihan sitä pyöräillä ihan Espoossakin. Hieno keskuspuisto ja Pirttimäki-Nuuksio tarjoaa sorapyöräilijälle upeita väyliä ja voihan sitä pyöräteilläkin mennä, vaikka kaupungin ympäri. Etuna vielä se, että jos kumi puhkeaa, voi useimmiten kävellä kotiin. Kesä meni kumien kanssa onnellisesti, sillä ainoa rengasrikko sattui anoppilassa Humppilassa.

Espoo soralenkkien lisukkeena aloin loppukesästä kiertämään lenkkejä myös Espoon pyöräteillä. Näillä lenkeillä minua tuli vastaan useita kertoja huonosti opastettu työmaa. Työmaan aitaukset olivat vaillinaisia eikä kunnon opastusta ollut. Räikein esimerkki sattui Niittykummussa. Ajattelin polkea Espoon ympäri lenkin Bemböle-Leppävaara-Keilaniemi-Suomenoja-Kauklahti-Bemböle. Keilaniemen uudet hienot pyörätiet tekivät kyllä vaikutuksen mutta Niittykummussa törmäsin työmaa-alueeseen. Ajoin suorilta keskelle työmaa-aluetta, jossa työmaakaivanto ja kaivuri viimein pysäyttivät minut. Jälkeenpäin huomasin, että t-risteyksestä, jossa ei ollut mitään opasteita, olin valinnut väärän suunnan ja työmaa-alueelle vievän tien aitaus oli siirretty syrjään.

Tällaiseen kohtaan päädyin pyörälenkillä Niittykummussa syyskuussa 2024. Opastus osoitti työmaa-alueelle ja kaikki portit oli jätetty viikonlopuksi auki.

Työmaiden kiertotiet pitää saada kuntoon myös kevyen liikenteen osalta. Tästä on iso vastuu Espoon kaupungilla. Urakoitsijoilta tulee vaatia kunnollista opasteita ja kiertoteiden järjestämistä. Työmaiden tarkastamiset ja urakkasakot saa kyllä laiskemmankin urakoitsijan toimimaan vaatimusten mukaisesti.